Salon Leiriveikot on poikalippukunta, joka toimii Salossa Salon seurakunnan tukemana. Lippukunnan jäsenmäärä on noin 100.
Yhteystiedot
Lippukunnanjohtaja Ville Partala, 044 - 307 1317 [email protected]
Nykytoimintaa
Nykytoimintaan kuuluu normaalin viikottaisen ikäkausitoiminnan lisäksi mm. vaelluksia, vuosittainen JotiJota tapahtuma, JOTT, radioamatööritoiminta, PT-kisoja ja piirin suunnistuskisoja. Meripartiotoiminnan elvyttäminen aloitettiin vuonna 2003, ja vuonna 2008 saatiin oma purjevene vesille. Merituulen kyydissä matka taittuu iloisesti!
Leiriveikot siirtyi internet aikaan vuonna 2005, se on meille tärkeä tiedottamisen muoto, vaikka edelleen toki elää myös lappu kotiin –perinne.
Historiaa
Salon Leiriveikot on poikapartiolippukunta, jonka perustamiskokous pidettiin 2.11.1949 ja Suomen Partiopoikajärjestön jäseneksi Salon Leiriveikot hyväksyttiin vuonna 1951. Lippukunnan perustaja oli rovasti Antti Lukkarinen. Toimintaa aloitettaessa jäsenmäärä oli 24 poikaa.
Ensimmäisen toimintavuoden aikana toiminnassa oli neljä vartiota ja kaikkiaan lippukunnassa oli vuoden lopussa jo 44 jäsentä.
Lippukunnan tukijana toimi alusta saakka aktiivinen vanhempainyhdistys, joka jo vuonna 1958 teki aloitteen seurakunnalle partiotyöohjaajan valitsemisesta. Leiriveikkojen toiminta on aina ollut vahvasti Salo-Uskelan seurakunnan tukemaa, ja meillä on alusta asti ollut tukena myös seurakunnan työntekijä.
Lippukunnan merkki
Ensimmäisessä Perkassa eli lippukuntamme lehdessä vuodelta 1955 on ensimmäinen lippukunnan merkki. Sen piirsi Hannu ”Kallu” Virtomaa. Soikealla kilvellä on risti, jonka juuressa lukee ”SRK”. Vasemmalla ylhäällä on Armfeltin sukuun viittaava panssaroitu käsivarsi. Oikealla alhaalla on Hornin sukuun viittaava sarvi. Tätä merkkiä on käytetty vain Perka-lehdessä. Lippukunnan lippua varten Hannu Virtomaa suunnitteli merkin, joka nykyäänkin on käytössä. Lipun merkissä on ranskalainen lilja, jonka sakaroissa on S, L ja V. Juuressa loimuaa leirinuotio. Keskellä on risti, jonka muodostavat ristiköytöksellä sidotut puut.
Tästä merkistä Lauri Hollmén sittemmin (vuoden 1984 tienoilla) piirsi brodeerattavaksi soveltuvan huivimerkin mm. ilman kirjaimia S, L ja V. Leiriveikoissa maapartiolaiset ovat aina käyttäneet ilman reunanauhoja olevaa sinistä huivia, johon ommellaan ainoastaan huivimerkki.
Lippukunnan merikillalla on ollut oma huivi, jossa on kahdet valkoiset reunanauhat ja huivikolmiossa vaalealla pohjalla oleva musta lilja ja sen päällä keltainen (tai kultainen) ankkuri. Tämänkin merkin suunnitteli Hannu Virtomaa jo 50-luvun lopussa.
Toiminta alkuvuosina
Aluksi veikkojen partiotoiminta näyttää olleen aika lailla vartiokeskeistä, sudenpentutoiminta tuli mukaan vasta myöhemmin. Vartiot harrastivat perinteistä partiotoimintaa, retkeilivät, leireilivät, osallistuivat urheilukilpailuihin, PT-kisoihin, vaelsivat Lapissa jne. Yksi hurjimmista hankkeista oli osallistuminen polkupyörävaellukselle Sveitsiin vuonna 1953. Matkaa kertyi n 5000 km, ja reissun kesto oli kokonaisuudessaan 43 päivää.
Leiripaikkoja
Veikoilla oli aluksi oma leiripaikka Riitusjärvellä Kiikalassa, sinne oli tapana järjestää hiihtovaellus aina hiihtoloman aikaan. Myöhemmin, kun tämä leiripaikka menetettiin, seurakunta hankki vuonna 1970 omistukseensa Merisalon Kemiön Lappdalista. Aluksi siellä ei ollut rakennuksia, mutta niitä sitten pikkuhiljaa rakennettiin. Merisalo on nykyään koko seurakunnan käytössä.
Vuonna 1991 valmistui Naarilan metsään partiokämppä, jonka hankinnassa vanhempainyhdistyksellä oli suuri rooli. Käytämme myös Naarilan leirikeskusta ja hyödynnämme mm. Teijon retkeilyaluetta.
Meripartiotoimintaa
Vuonna 1961 lippukunnanjohtajaksi tuli Jorma ”Jorkku” Toivonen, joka oli pienestä pitäen ollut lippukuntamme jäsen. Jorkku oli toinen pitkäaikaisimmista ja merkittävimmistä leiriveikkojen historian lippukunnanjohtajista. Erityisesti Jorkun toimesta lippukuntaan saatiin meripartiotoimintaa, meillä oli useampikin oma purjevene sekä kaljaasi Hval, joka upposikin jonkun kerran…Varat veneiden hankintaan ja ylläpitoon hankittiin pääasiassa talkootyöllä, johon osallistuminen olikin hyvin aktiivista, ja näin samassa opittiin arvostamaan työntekoa. Purjeveneillä purjehdittiin lähisaariston lisäksi mm Tukholmaan, lisäksi pidettiin laivarippikouluja ym.
70-luvulla hiljaista
1970-luvun loppupuolella lippukunnan toiminta oli heikoimmillaan ja pysyi hengissä lähinnä seurakunnan partiotyöhön nimeämän työntekijän varassa. 70-luvun lopulla toiminta alkoi taas vilkastua mm. partiotaitokilpailutoiminnan kautta.
Sudenpentutoimintaa
80-luvulla pyörähti kunnolla käyntiin sudenpentutoiminta, kun saimme muutaman aktiivisen äidin pyörittämään sitä. 90-luvulla Leiriveikot osallistui myös piirin sudenpentutoiminnan kehittämiseen. Tänä päivänä Leiriveikkojen sudenpentutoiminta jatkuu aktiivisena.
Vuonna 1987 Salo-Uskelan seurakunta palkkasi kokopäivätoimisen partiotyöntekijän Raimo Järveläisen, sen jälkeen toiminta on säilynyt tasaisesti vilkkaana.